Valjastus on nykyään ihan rentoa, ei haittaa, vaikka kaikki remmit on jo tiukalla. Tänään en laittanut sitä edes kiinni valjastuksen ja heijastimiin sonnustautumisen ajaksi. Toki sillä oli heinää edessä, mutta kuitenkin. :) Meille asti kun ei ole katuvaloja, niin lähdettiin ihan pilkkopimeään, otsalampun valossa tosin. Alussa se vähän hörhös, pari kertaa säikähti takaa jotain, mutta rauhoittui sitten. Mäen hiekkasäiliö aiheutti enää silmien kääntämistä. :D Tuttua reittiä kun mentiin, oli se tosi rauhallinen. Ei sipsuttanut juuri lainkaan ja mä hoilottelin ajankuluksi Laura Närhen biisejä. :D Ehkä ne oli riittävän tylsiä? Muutamia kertoja pysähdeltiin, hienosti se malttaa olla paikallaan ja lähtee vasta käskyllä. Tuossa rauhallisessa mielentilassa myös ravattiin pieni pätkä, oikein lönköti-ravia. ;) Autoja tuli vastaan, eikä ne aiheuttanut mitään reaktiota. Tuusannuuskaksi ajettu autonromu aiheutti pienen kaaren kulkureitille.
Jännitystä saatiin kuitenkin elämään uudella tienpätkällä. Tienpätkä oli pimeä ja vastaan tuli ekaa kertaa hevonen. Silloin tuli eka jännäkakkakin. :D Ekoja kertoja kun oltiin kävelyllä, tuli se jännäkakka jo heti, kun päästiin pois tarhasta, joten pitkälle päästiin tällä kertaa. Ennen kohtaamista se pysähtyi ja katsoi ihmeissään pimeyteen. Pari jumitusta tuli ennen kohtaamista ja itse kohtaaminen meni rauhassa, mutta sen jälkeen vähän vilkastui pojan kulku ja tuli tutut sipsutukset taas mukaan. Siihen samaan syssyyn tuli yksi auto ajelemaan edestakas. Yritin huitoa, että vähän hidastaisi, mutta ei tainnut huomata. Ei Tiitus sitä säikähtänyt, mutta kun sen vire oli hieman korkeampi, olisi se voinut reagoida. Tuon jälkeen tuli pari isomoottorista autoa (äänestä päätellen ;)) takaa, niiden kohdalla pysähdyin ja käänsin Tiituksen pään autoa kohti. Tiitus seisoi hyvin paikallaan, vaikka olikin vähän stressaantuneen oloinen. Onneksi se ei säikähdä myöskään sitä, että ne ihan hyvin hidastaneet autoilijat, painavat sitä kaasua just kohdalla... Kotiinpäin kävellessä se taas rauhoittui, käveli löysällä remmillä pääosin rauhallista käyntiä.
Se, minkä se osaa tällä hetkellä hyvin, on seisominen. :) Lenkillä, jopa stressivaiheen aikana, se pysäyttäessä seisoi paikallaan. Kotiin tullessa riisuin siltä valjaat ja muut kamppeet niin, että se seisoi pihatiellä liinan päässä paikallaan, kun mä häärin sen ympärillä. Tytöt kun tuli siihen, meni se vähän niitä vastaan, mutta suotakoon se ihmisrakkaalle hepalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti