Tässä hieman väsyneen tarinaa, miten juuri Tiitus meille tuli. :) Tarina alkaa minun ensimmäisestä omasta hevosesta sh-ori Postilennosta.
En ollut suunnitellut ottavani hevosta. Mulla oli vain pienempiä maatilan eläimiä, lampaita, vuohia, kanoja, kaneja jne. Sain soiton kaveriltani, että kotia oli vailla 21v. suomenhevosori. ORI? ei onnistu! Tai no, jos se on noin vanhaksi orina päässyt, ei se varmaan paha ole? ;) Pitkä hevostaukoni tuli päätökseen ja pihaan muutti Poju. <3 Vedet silmissä tätä nyt kirjoitan, rakas Poju. <3 Poju kuulemma oli ollut ainoana hevosena ja sellaisena voi hyvinkin, mutta kun sitä kesän katsoin, koin, että se kaipaa seuraa. Netistä löytyi lopulta yksi vaihtoehto, yli-iso shettis, joka on hankala ratsastaa. Siinäpä meille hyvä lastenponi. ;) Jotenkin huvittavaa tällain jälkeenpäin huomata, kuinka järjellä ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Minä, järkevä nainen. :D
Poju tuli toukokuussa 2010 ja Haisu joulukuussa samaa vuotta. Alussa oli poikien tarhassa menoa ja meininkiä, Haisukin haisi ihan tammalta, kun sellaisten kanssa oli tarhannut. Ei kauaa mennyt, kun huomasin, miten oikean päätöksen tein kaverin hankkimisessa. Näin Pojun EKAA kertaa makaamassa. Raukka oli joutunut pitkään olemaan koko ajan vahdissa ja nyt se sai maata pitkin pituutta, kun oli Haisun vahtivuoro. :D Yritin kaksi kertaa saada Pojusta varsaa. Kerran se oli Mustasaaressa tamman luona laitumella kesän, mutta varsaa ei tullut. Toinen kerta päättyi surullisesti. Hain tamman meille, seuraavana päivänä Poju laukkaili tarhassa, kaatui ja katkaisi toisen etujalkansa. Hirmuisten kipujenkin kanssa se jaksoi huudella tamman perään pihan toiselle puolelle. Käsin jo tunsin, ettei siitä enää jalkaa tule, etupolven yläpuolella luu kokonaan säleillä. :( Kiitos ystäväni, sain pikaisesti asiantuntevan miehen ampumaan Pojun omaan pihaan. Itse osaan teurastaa lampaita yms, mutta tähän tarvitsin apua, vaikka välineet minulla olikin.
Tamma palasi kotiinsa ja seuraava ongelma oli saada kaveri Haisulle. Lopulta asiat järjestyivät hyvin. Naapuri ei ollut tyytyväinen hevostensa kesälaitumeen, joten ne tulivat meidän laitumelle Haisun kavereiksi. Fakta oli, että Haisu tarvitsi kaverin, laidunseura oli vain väliaikaista. Seurasin nettimyyntipaikkoja, pitkään olin seurannut hevostalli.netin kasvattajaosiota, mutta kun Poju lopetettiin, poistin sen suosikeista. Mitäs minä siellä teen, kun omistan vain ruunan... Jossain vaiheessa löysin taas itseni sieltä ja pienhevoskeskustelusta kiinnitin huomiota, että Postipojun, Pojun sukulaisen orivarsaa kaupattiin. Ilmaisin kiinnostukseni keskusteluketjuun ja pian sain yhteydenoton Tiituksen kasvattajalta. Tarkoitus oli kyllä etsiä ratsuopetettua sh-tammaa, mutta eihän tässä järjellä mennä, edelleenkään. ;)
Ajoin Piikkiöön, ensin katsomaan Tiituksen ihanaa emää ja sen tämän vuotista orivarsaa ja sieltä ajoimme Raumalle, jossa Tiitus oli orilaitumella puoliveljiensä kanssa. Sieltä löytyi ihana, ihmisrakas ja hellyydenkipeä oripoika. <3 Mä olin myyty. :D Ja niin Tiitus tuli lopulta meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti