Aina sitä muka on niin kiire, ettei ehdi mitään. Uudet asiat vaatii vielä enemmän, joten niitä ei "uskalla" edes aloittaa. Pimeys ja vuorotyö vaikeuttaa asioita, mutta tekosyitähän ne. Uuden opetus on tuntunut vaikealta, joten kun Tiitusta pitäisi opettaa ohjasajolle, niin aloitettiin Haisulla. :) Haisua on kuulemma joskus ohjasajettu kasvattajalla. Periaatteessa meillä meni hyvin, mutta. No, Haisu on Haisu. ;) Välillä meni tosi hienosti, mut sitten se tapansa mukaan teki äkkipiruetit ja oltiin solmussa. :D Mikäköhän olisi ollut tilanne, jos olisi ollut kärryt perässä..? Eipä se solmu siitäkään ilmeisesti hyvältä tuntunut, kun ei sitä uudestaan tullut. Liikkellelähdöt, ravit, pysähdykset ja peruutukset meni hyvin. Sinänsä helpompaa, kun ponilla oli jo tuntuma ratsu-uralla, miten ohjaksilla ohjataan jne.
Tiituksen kanssa aloitusta on tosiaan pitkitetty, kun ei ole ollut uskallusta. ;) Tänään pikapäätöksellä kokeiltiin. :D Apuna oli Helmi 13v. Alussa Tiitus poikitti, oli aika intopiukeena. :D Aika pian se kyllä tajusi, että suorassa olisi kuljettava. Välillä se yritti metsään ja vaikka mihin, kun ei ymmärtänyt kääntämisistä mitään. Suitset sillä on kyllä ollut, mutta ei ole ohjattu ikinä. Hieman kiemurtelua se oli, mutta paikoitellen jo tosi hyvänkin näköistä. Maiskutuksesta se syöksähti liikkelle ja hieman reagoi myös ohjiin pyllyn reunoilla, mutta tapansa mukaan tottui niihin nopsaan. Kerran se yritti alkaa kiihdyttää enemmänkun, jouduin kovastikin vetää ohjista ja Helmikin veti narusta, mutta aika inhottavaahan se on, kun heti alussa tuntuu suussa kovastikin. Sen jälkeen kyllä aika pian tajusi, että narut on löysällä, kun mennään rauhassa.
Tosi kilttihän tuo on, ei tuo vilkkaus taida edes olla vielä orimaisuutta, normivilkkautta vaan. Käytiin tuossa yksi päivä naapurin kentällä, jossa shettistammat parveili innoissan reunoilla, niin kyllä tuo osasi käyttäytyä. Huomasihan se toki ne ja hieman tanssahteli, mutta pysyi pitkään paikallaan, kun naapurin kanssa juttelin ja tammat oli selän takana. Kesäksi Tiitus lähtee orilaitumelle ja ehkä syksyllä ruunataan. Eipä ole järkeä sitä meidän käytössä orina pitää.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
perjantai 3. tammikuuta 2014
Miksi juuri Tiitus?
Tässä hieman väsyneen tarinaa, miten juuri Tiitus meille tuli. :) Tarina alkaa minun ensimmäisestä omasta hevosesta sh-ori Postilennosta.
En ollut suunnitellut ottavani hevosta. Mulla oli vain pienempiä maatilan eläimiä, lampaita, vuohia, kanoja, kaneja jne. Sain soiton kaveriltani, että kotia oli vailla 21v. suomenhevosori. ORI? ei onnistu! Tai no, jos se on noin vanhaksi orina päässyt, ei se varmaan paha ole? ;) Pitkä hevostaukoni tuli päätökseen ja pihaan muutti Poju. <3 Vedet silmissä tätä nyt kirjoitan, rakas Poju. <3 Poju kuulemma oli ollut ainoana hevosena ja sellaisena voi hyvinkin, mutta kun sitä kesän katsoin, koin, että se kaipaa seuraa. Netistä löytyi lopulta yksi vaihtoehto, yli-iso shettis, joka on hankala ratsastaa. Siinäpä meille hyvä lastenponi. ;) Jotenkin huvittavaa tällain jälkeenpäin huomata, kuinka järjellä ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Minä, järkevä nainen. :D
Poju tuli toukokuussa 2010 ja Haisu joulukuussa samaa vuotta. Alussa oli poikien tarhassa menoa ja meininkiä, Haisukin haisi ihan tammalta, kun sellaisten kanssa oli tarhannut. Ei kauaa mennyt, kun huomasin, miten oikean päätöksen tein kaverin hankkimisessa. Näin Pojun EKAA kertaa makaamassa. Raukka oli joutunut pitkään olemaan koko ajan vahdissa ja nyt se sai maata pitkin pituutta, kun oli Haisun vahtivuoro. :D Yritin kaksi kertaa saada Pojusta varsaa. Kerran se oli Mustasaaressa tamman luona laitumella kesän, mutta varsaa ei tullut. Toinen kerta päättyi surullisesti. Hain tamman meille, seuraavana päivänä Poju laukkaili tarhassa, kaatui ja katkaisi toisen etujalkansa. Hirmuisten kipujenkin kanssa se jaksoi huudella tamman perään pihan toiselle puolelle. Käsin jo tunsin, ettei siitä enää jalkaa tule, etupolven yläpuolella luu kokonaan säleillä. :( Kiitos ystäväni, sain pikaisesti asiantuntevan miehen ampumaan Pojun omaan pihaan. Itse osaan teurastaa lampaita yms, mutta tähän tarvitsin apua, vaikka välineet minulla olikin.
Tamma palasi kotiinsa ja seuraava ongelma oli saada kaveri Haisulle. Lopulta asiat järjestyivät hyvin. Naapuri ei ollut tyytyväinen hevostensa kesälaitumeen, joten ne tulivat meidän laitumelle Haisun kavereiksi. Fakta oli, että Haisu tarvitsi kaverin, laidunseura oli vain väliaikaista. Seurasin nettimyyntipaikkoja, pitkään olin seurannut hevostalli.netin kasvattajaosiota, mutta kun Poju lopetettiin, poistin sen suosikeista. Mitäs minä siellä teen, kun omistan vain ruunan... Jossain vaiheessa löysin taas itseni sieltä ja pienhevoskeskustelusta kiinnitin huomiota, että Postipojun, Pojun sukulaisen orivarsaa kaupattiin. Ilmaisin kiinnostukseni keskusteluketjuun ja pian sain yhteydenoton Tiituksen kasvattajalta. Tarkoitus oli kyllä etsiä ratsuopetettua sh-tammaa, mutta eihän tässä järjellä mennä, edelleenkään. ;)
Ajoin Piikkiöön, ensin katsomaan Tiituksen ihanaa emää ja sen tämän vuotista orivarsaa ja sieltä ajoimme Raumalle, jossa Tiitus oli orilaitumella puoliveljiensä kanssa. Sieltä löytyi ihana, ihmisrakas ja hellyydenkipeä oripoika. <3 Mä olin myyty. :D Ja niin Tiitus tuli lopulta meille.
En ollut suunnitellut ottavani hevosta. Mulla oli vain pienempiä maatilan eläimiä, lampaita, vuohia, kanoja, kaneja jne. Sain soiton kaveriltani, että kotia oli vailla 21v. suomenhevosori. ORI? ei onnistu! Tai no, jos se on noin vanhaksi orina päässyt, ei se varmaan paha ole? ;) Pitkä hevostaukoni tuli päätökseen ja pihaan muutti Poju. <3 Vedet silmissä tätä nyt kirjoitan, rakas Poju. <3 Poju kuulemma oli ollut ainoana hevosena ja sellaisena voi hyvinkin, mutta kun sitä kesän katsoin, koin, että se kaipaa seuraa. Netistä löytyi lopulta yksi vaihtoehto, yli-iso shettis, joka on hankala ratsastaa. Siinäpä meille hyvä lastenponi. ;) Jotenkin huvittavaa tällain jälkeenpäin huomata, kuinka järjellä ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Minä, järkevä nainen. :D
Poju tuli toukokuussa 2010 ja Haisu joulukuussa samaa vuotta. Alussa oli poikien tarhassa menoa ja meininkiä, Haisukin haisi ihan tammalta, kun sellaisten kanssa oli tarhannut. Ei kauaa mennyt, kun huomasin, miten oikean päätöksen tein kaverin hankkimisessa. Näin Pojun EKAA kertaa makaamassa. Raukka oli joutunut pitkään olemaan koko ajan vahdissa ja nyt se sai maata pitkin pituutta, kun oli Haisun vahtivuoro. :D Yritin kaksi kertaa saada Pojusta varsaa. Kerran se oli Mustasaaressa tamman luona laitumella kesän, mutta varsaa ei tullut. Toinen kerta päättyi surullisesti. Hain tamman meille, seuraavana päivänä Poju laukkaili tarhassa, kaatui ja katkaisi toisen etujalkansa. Hirmuisten kipujenkin kanssa se jaksoi huudella tamman perään pihan toiselle puolelle. Käsin jo tunsin, ettei siitä enää jalkaa tule, etupolven yläpuolella luu kokonaan säleillä. :( Kiitos ystäväni, sain pikaisesti asiantuntevan miehen ampumaan Pojun omaan pihaan. Itse osaan teurastaa lampaita yms, mutta tähän tarvitsin apua, vaikka välineet minulla olikin.
Tamma palasi kotiinsa ja seuraava ongelma oli saada kaveri Haisulle. Lopulta asiat järjestyivät hyvin. Naapuri ei ollut tyytyväinen hevostensa kesälaitumeen, joten ne tulivat meidän laitumelle Haisun kavereiksi. Fakta oli, että Haisu tarvitsi kaverin, laidunseura oli vain väliaikaista. Seurasin nettimyyntipaikkoja, pitkään olin seurannut hevostalli.netin kasvattajaosiota, mutta kun Poju lopetettiin, poistin sen suosikeista. Mitäs minä siellä teen, kun omistan vain ruunan... Jossain vaiheessa löysin taas itseni sieltä ja pienhevoskeskustelusta kiinnitin huomiota, että Postipojun, Pojun sukulaisen orivarsaa kaupattiin. Ilmaisin kiinnostukseni keskusteluketjuun ja pian sain yhteydenoton Tiituksen kasvattajalta. Tarkoitus oli kyllä etsiä ratsuopetettua sh-tammaa, mutta eihän tässä järjellä mennä, edelleenkään. ;)
Ajoin Piikkiöön, ensin katsomaan Tiituksen ihanaa emää ja sen tämän vuotista orivarsaa ja sieltä ajoimme Raumalle, jossa Tiitus oli orilaitumella puoliveljiensä kanssa. Sieltä löytyi ihana, ihmisrakas ja hellyydenkipeä oripoika. <3 Mä olin myyty. :D Ja niin Tiitus tuli lopulta meille.
Pimeäääää...
Valjastus on nykyään ihan rentoa, ei haittaa, vaikka kaikki remmit on jo tiukalla. Tänään en laittanut sitä edes kiinni valjastuksen ja heijastimiin sonnustautumisen ajaksi. Toki sillä oli heinää edessä, mutta kuitenkin. :) Meille asti kun ei ole katuvaloja, niin lähdettiin ihan pilkkopimeään, otsalampun valossa tosin. Alussa se vähän hörhös, pari kertaa säikähti takaa jotain, mutta rauhoittui sitten. Mäen hiekkasäiliö aiheutti enää silmien kääntämistä. :D Tuttua reittiä kun mentiin, oli se tosi rauhallinen. Ei sipsuttanut juuri lainkaan ja mä hoilottelin ajankuluksi Laura Närhen biisejä. :D Ehkä ne oli riittävän tylsiä? Muutamia kertoja pysähdeltiin, hienosti se malttaa olla paikallaan ja lähtee vasta käskyllä. Tuossa rauhallisessa mielentilassa myös ravattiin pieni pätkä, oikein lönköti-ravia. ;) Autoja tuli vastaan, eikä ne aiheuttanut mitään reaktiota. Tuusannuuskaksi ajettu autonromu aiheutti pienen kaaren kulkureitille.
Jännitystä saatiin kuitenkin elämään uudella tienpätkällä. Tienpätkä oli pimeä ja vastaan tuli ekaa kertaa hevonen. Silloin tuli eka jännäkakkakin. :D Ekoja kertoja kun oltiin kävelyllä, tuli se jännäkakka jo heti, kun päästiin pois tarhasta, joten pitkälle päästiin tällä kertaa. Ennen kohtaamista se pysähtyi ja katsoi ihmeissään pimeyteen. Pari jumitusta tuli ennen kohtaamista ja itse kohtaaminen meni rauhassa, mutta sen jälkeen vähän vilkastui pojan kulku ja tuli tutut sipsutukset taas mukaan. Siihen samaan syssyyn tuli yksi auto ajelemaan edestakas. Yritin huitoa, että vähän hidastaisi, mutta ei tainnut huomata. Ei Tiitus sitä säikähtänyt, mutta kun sen vire oli hieman korkeampi, olisi se voinut reagoida. Tuon jälkeen tuli pari isomoottorista autoa (äänestä päätellen ;)) takaa, niiden kohdalla pysähdyin ja käänsin Tiituksen pään autoa kohti. Tiitus seisoi hyvin paikallaan, vaikka olikin vähän stressaantuneen oloinen. Onneksi se ei säikähdä myöskään sitä, että ne ihan hyvin hidastaneet autoilijat, painavat sitä kaasua just kohdalla... Kotiinpäin kävellessä se taas rauhoittui, käveli löysällä remmillä pääosin rauhallista käyntiä.
Se, minkä se osaa tällä hetkellä hyvin, on seisominen. :) Lenkillä, jopa stressivaiheen aikana, se pysäyttäessä seisoi paikallaan. Kotiin tullessa riisuin siltä valjaat ja muut kamppeet niin, että se seisoi pihatiellä liinan päässä paikallaan, kun mä häärin sen ympärillä. Tytöt kun tuli siihen, meni se vähän niitä vastaan, mutta suotakoon se ihmisrakkaalle hepalle.
Jännitystä saatiin kuitenkin elämään uudella tienpätkällä. Tienpätkä oli pimeä ja vastaan tuli ekaa kertaa hevonen. Silloin tuli eka jännäkakkakin. :D Ekoja kertoja kun oltiin kävelyllä, tuli se jännäkakka jo heti, kun päästiin pois tarhasta, joten pitkälle päästiin tällä kertaa. Ennen kohtaamista se pysähtyi ja katsoi ihmeissään pimeyteen. Pari jumitusta tuli ennen kohtaamista ja itse kohtaaminen meni rauhassa, mutta sen jälkeen vähän vilkastui pojan kulku ja tuli tutut sipsutukset taas mukaan. Siihen samaan syssyyn tuli yksi auto ajelemaan edestakas. Yritin huitoa, että vähän hidastaisi, mutta ei tainnut huomata. Ei Tiitus sitä säikähtänyt, mutta kun sen vire oli hieman korkeampi, olisi se voinut reagoida. Tuon jälkeen tuli pari isomoottorista autoa (äänestä päätellen ;)) takaa, niiden kohdalla pysähdyin ja käänsin Tiituksen pään autoa kohti. Tiitus seisoi hyvin paikallaan, vaikka olikin vähän stressaantuneen oloinen. Onneksi se ei säikähdä myöskään sitä, että ne ihan hyvin hidastaneet autoilijat, painavat sitä kaasua just kohdalla... Kotiinpäin kävellessä se taas rauhoittui, käveli löysällä remmillä pääosin rauhallista käyntiä.
Se, minkä se osaa tällä hetkellä hyvin, on seisominen. :) Lenkillä, jopa stressivaiheen aikana, se pysäyttäessä seisoi paikallaan. Kotiin tullessa riisuin siltä valjaat ja muut kamppeet niin, että se seisoi pihatiellä liinan päässä paikallaan, kun mä häärin sen ympärillä. Tytöt kun tuli siihen, meni se vähän niitä vastaan, mutta suotakoon se ihmisrakkaalle hepalle.
perjantai 27. joulukuuta 2013
Taas oltiin kävelyllä valjaiden kanssa. Tänään Tiitus ei reagoinut ollenkaan mahavyön kiristämiseen, se ei kyllä vieläkään ole kovin tiukalla. Häntäremmikään ei auheuttanut ollenkaan epämiellyttävää liikehdintää. :D Ekan kerran se vähän vältteli kuolaimien laittoa.
Melko vireänä se edelleen kävelee, oisko jännitystä ilmassa? Matkalla tuli vastaan hitsausääniä- ja valoja ja pellin rämähdys, kun naapurissa oli kattotalkoita, se ei Tiitusta paljon hätkäyttänyt. Hevoset tarhan aidan aiheutti vaimeita hirnahduksia, lämppäri siellä paineli häntä pystyssä, kun oli niin jännää. :D Matkalla pysähdeltiin käskystä ja peruuteltiin. Autojakin tuli takaa, ensin heppakärryn kanssa ja sitten pelkästään auto.Traileria väistettiin yhteen pihaan, jossa Tiitusta vähän pelotti roskiskatos, ei siitä autosta niin väliä. ;) Toista autoa väistettiin pellon puolelle ja siellä se vähän pyörähteli, ei välttis niinkään mun mielestä autoon reagoiden. Kerran aikaisemminkin, kun ollaan oltu pellolla, se on pyörähdellyt, oisko jotenkin laidunfiiliksiä, koska ed. kerralla ei ollut autoja tms. lähettyvilläkään.
Kaviot sillä on vaan turhan kuluneet. :( Pojun tossut on vielä kai vähän isot, pitäisi koittaa, josko saisi ne kuitenkin jotenkin pysymään jalassa. Ne sisätossut voisi auttaakin asiassa ja Pojulla ne taisi olla aika lailla maksimisäädöissä. Itse kavio sillä on kyllä vielä pienempi kuin Pojulla oli. Mut ei paljoa voi kävelyttää tiellä, jos tuosta vielä kuluvat lisää. Onneksi on sentäs pehmeät tiet. Tuo tarhan pohja on liian kova, keväällä pistän siihen putsauksen jälkeen jotain pienijakoista hiekkaa päälle.
Tiitus on niin ihana, kun se nauttii harjauksesta. Kamojen riisumisessa laitan sen kiinni ja kavioiden putsauksessa yleensä, mutta heti, kun kamppeet on pois, päästän sen tarhassa vapaaksi. Se seisoo täysin paikallaan, kun sitä harjaa ja oikein nauttii. <3
Melko vireänä se edelleen kävelee, oisko jännitystä ilmassa? Matkalla tuli vastaan hitsausääniä- ja valoja ja pellin rämähdys, kun naapurissa oli kattotalkoita, se ei Tiitusta paljon hätkäyttänyt. Hevoset tarhan aidan aiheutti vaimeita hirnahduksia, lämppäri siellä paineli häntä pystyssä, kun oli niin jännää. :D Matkalla pysähdeltiin käskystä ja peruuteltiin. Autojakin tuli takaa, ensin heppakärryn kanssa ja sitten pelkästään auto.Traileria väistettiin yhteen pihaan, jossa Tiitusta vähän pelotti roskiskatos, ei siitä autosta niin väliä. ;) Toista autoa väistettiin pellon puolelle ja siellä se vähän pyörähteli, ei välttis niinkään mun mielestä autoon reagoiden. Kerran aikaisemminkin, kun ollaan oltu pellolla, se on pyörähdellyt, oisko jotenkin laidunfiiliksiä, koska ed. kerralla ei ollut autoja tms. lähettyvilläkään.
Kaviot sillä on vaan turhan kuluneet. :( Pojun tossut on vielä kai vähän isot, pitäisi koittaa, josko saisi ne kuitenkin jotenkin pysymään jalassa. Ne sisätossut voisi auttaakin asiassa ja Pojulla ne taisi olla aika lailla maksimisäädöissä. Itse kavio sillä on kyllä vielä pienempi kuin Pojulla oli. Mut ei paljoa voi kävelyttää tiellä, jos tuosta vielä kuluvat lisää. Onneksi on sentäs pehmeät tiet. Tuo tarhan pohja on liian kova, keväällä pistän siihen putsauksen jälkeen jotain pienijakoista hiekkaa päälle.
Tiitus on niin ihana, kun se nauttii harjauksesta. Kamojen riisumisessa laitan sen kiinni ja kavioiden putsauksessa yleensä, mutta heti, kun kamppeet on pois, päästän sen tarhassa vapaaksi. Se seisoo täysin paikallaan, kun sitä harjaa ja oikein nauttii. <3
torstai 26. joulukuuta 2013
Kävelyllä
Tiitus olisi tarkoitus opettaa ajolle ja Haisu sitten sen jälkeen. Tiitus on elänyt rauhallista pihattoelämää Haisun kanssa, välillä kyllä leikkivät poikain leikkejä tukka hulmuten. :D Kovin paljon sen kanssa ei ola tehty, mutta nyt on pakko aloittaa hommat, kun loppukeväästä tulle ikää jo 2v.
Ekan kerran heitin sille valjaat niskaan kesällä, kun se laitumella söi väkirehuja. Silloin se ei edes huomannut niitä. Toki remmit oli löysällä jne. Kuolaimet sillä on ollut vain muutaman kerran suussa, joka kerta se on ottanut ne itse suuhun. Alussa se maiskutteli hirveästi suulla, en laita siis turparemmiä, ennenkuin on kuolaimeen tottunut.
Tänään käytiin kävelyllä ajovermeillä. Nyt piti laittaa maharemmi tiukemmalle, sitä hieman kummasteli, samoin kuin kiinni laitettua häntäremmiä. Kävelyllä se tanssahteli vähän enemmän vierellä, mutta piti paikkansa hyvin. Olisnkohan kerran kilauttanut ketjua, kun se oli menossa edelle. Se oli vähän jännittynyt, mutta se kuitenkin toimi hyvin. Aloitin vähän opettamaan ääniapuja, käynti, ravi, seis ja peruutus. Hyvin se kuunteli, vaikka kierroksilla olikin. Tätä nyt jatketaan, kunnes se vähän tasoittuu, sitten vasta aloitetaan ohjasajo.
Pitäisi ottaa jossain vaiheessa videokuvaa siitä, vierestä ei itse oikein näe. Mutta laitumella sillä on ainakin ollut tosi hyvä ja ilmava ravi. :) Pitäisi keväällä/kesällä lähteä sen kanssa näyttelyyn, pitää vähän harjoitella niitäkin juttuja. Ja lastausta. :D
Ekan kerran heitin sille valjaat niskaan kesällä, kun se laitumella söi väkirehuja. Silloin se ei edes huomannut niitä. Toki remmit oli löysällä jne. Kuolaimet sillä on ollut vain muutaman kerran suussa, joka kerta se on ottanut ne itse suuhun. Alussa se maiskutteli hirveästi suulla, en laita siis turparemmiä, ennenkuin on kuolaimeen tottunut.
Tänään käytiin kävelyllä ajovermeillä. Nyt piti laittaa maharemmi tiukemmalle, sitä hieman kummasteli, samoin kuin kiinni laitettua häntäremmiä. Kävelyllä se tanssahteli vähän enemmän vierellä, mutta piti paikkansa hyvin. Olisnkohan kerran kilauttanut ketjua, kun se oli menossa edelle. Se oli vähän jännittynyt, mutta se kuitenkin toimi hyvin. Aloitin vähän opettamaan ääniapuja, käynti, ravi, seis ja peruutus. Hyvin se kuunteli, vaikka kierroksilla olikin. Tätä nyt jatketaan, kunnes se vähän tasoittuu, sitten vasta aloitetaan ohjasajo.
Pitäisi ottaa jossain vaiheessa videokuvaa siitä, vierestä ei itse oikein näe. Mutta laitumella sillä on ainakin ollut tosi hyvä ja ilmava ravi. :) Pitäisi keväällä/kesällä lähteä sen kanssa näyttelyyn, pitää vähän harjoitella niitäkin juttuja. Ja lastausta. :D
Esittely
Tämä blogi kertoo shettiksestä Savelan Pretorian, Haisuli ja suomenhevosesta Katallin Tiitus. Muistoissa on suomenhevonen Postilento, Poju. <3
Haisu ja Poju
Haisu
Tiitus ja emänsä Jesmina
Haisu
Haisun ja Tiituksen tutustuminen
Poju <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)